Tiistain elokuvavinkkini on Jacques Tatin Playtime vuodelta 1967. Elokuvassa M. Hulot seikkailee futuristisessa Pariisissa yhdessä amerikkalaisten turistien kanssa. Elokuvassa on uskomaton pysähtymätön liike ja sen hauskuus piilee pienissä, nerokkaissa yksityiskohdissa. Lasi on motiivi, joka toistuu useassa kohtauksessa, kuten toisessa esimerkkipätkässäni. Suosikkini on lopun liikennekohtaus, jossa autot alkavat muistuttaa huvipuiston possujunaa tanssiessaan liikenneympyrässä.
Anni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti