Tämä riemastuttava teatteriesitys ehti mennä jo, mutta kerronpa silti siitä, koska tuon esityksen takia iltani oli paljon onnellisempi ja muistorikkaampi.
Minulla on tämä kaikki sisälläni oli Anna-Sofia Sysserin taiteellinen opinnäytetyö esittävän taiteen koulutusohjelmaan Turun taideakatemialle. Sooloesitys yhdisti teatteria ja performanssia hypellen ilkikurisesti esitystaiteen rajojen sisä- ja ulkopuolella. Mukana oli liikettä, ääntä, kuvaa, materiaa, musiikkia, yleisöä - kertomuksia monenlaisista hetkistä.
Lähtökohtana Sysserillä oli tehdä "juuri niin kuin haluan". Haluamisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet konkretisoituivat seinälle heijastetuissa taulukoissa siitä, mitä Sysserin aiemmin Turussa haastattelemat ihmiset haluavat teatteriesitykseltä.
Me solmimme Sysserin kengännauhoja, pidimme häntä sylissä, tunsimme hänen kosketuksensa ja samalla kuulimme ja näimme tarinoita - esimerkiksi karkauspäivän kosintakirjeestä Taylor Hansonille. Jossain kohtaa lava muuttui mökin pihamaaksi, ja loikoilimme tyynyjen kanssa auringonpaisteessa kuunnellen banjon soittoa, joka kertasi yhä uudelleen samaa kappaletta.
Enpä ole koskaan aiemmin tuntenut oloani esityksen jälkeen hykerryttävällä tavalla tyhjäksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti