Kettukuva on kaunistanut blogiamme jo pitkään. Se ei johdu niinkään siitä, ettei jaettavia kokemuksia olisi ollut, vaan siitä että taiteiden yön, luettujen kirjojen sekä nähtyjen elokuvien ja blogin väliin on kasautunut useampi laatikko ja monta aukinaista reppua odottamaan muuttoa. Reetta ehti jo edellä ja suuntasi Tarton kautta Tallinnan taideakatemiaan tulevaksi syksyksi. Minä lähden perässä länteen, laivalla Tukholmaan.
Ennen vadelmavenepakolaisuutta (pakkasin Miika Nousiaisen kyseisen kirjan matkalukemiseksi) ehdin kuitenkin tutustua toiseen, hyvin erilaiseen maahanmuuttokirjaan.
Ville Tietäväisen Näkymättömät kädet (2011) oli itselleni ensimmäisiä sarjakuvakokemuksia ja olen vaikuttunut. Synkästä, osin jo toivottomasta, tunnelmasta huolimatta sana ja kuva imevät tahtomattakin syvälle tarinaan ja sen teemoihin vielä jälkeenpäinkin. Jo kansikuva ja teoksen nimi luo monia ristiriitoja näkyvistä - näkymättömistä käsistä.
Täällä teillä ei ole nimiä eikä kasvoja... vain kädet.
Näillä näkymin toivotan hyvää matkaa - lukevan maailmaan, teoksiin, tunnelmiin ja ihan myös sille matkalle, joka kulkee meren yli Suomesta toiseen kaupunkiin ja toisiin maisemiin. Seuraavat tuulet puhaltavat sieltä.
Anni
